SJPHKI Suomen sinivalkoisten värien puolesta

Onko Suomi jäämässä vain arvokisojen pronssimaaksi ?

 

Tässä on kesän aikana käyty monia arvokisoja, joissa Suomen mitalisaalis on jäänyt vain yhteen pronssimitaliin:

Rion olympiakisat

Yleisurheilun EM-kisat

Suunnistuksen MM-kisat

Suomi jämähti myös yhteen pronssimitaliin viime vuoden 2015  Falunin MM-hiihdoissa.

Onko Suomi jäämässä pysyvästikin arvokisojen pronssimaaksi ? Ei sentään, sillä ainakin yhdellä lajiliitolla pyyhkii hyvin - Suomen jääkiekkoliitolla (tänä vuonna MM-hopeaa ja kaksi nuorten MM-kultaa U 18-20). Miksi  jääkiekkoliiton strategian toimeenpano on onnistunut  paljon  paremmin  kuin Olympiakomitean  paljon puhutun suomalaisen huippu-urheilun muutos –työryhmän  vision ja strategian.

Suomalainen urheiluväki odottaa mielenkiinnolla, mitä Rion kisojen romahduksesta  seuraa suomalaisessa urheiluelämässä. Jotainhan siitä on seurattava.  Luottamuksen  palauttaminen on ainakin aloitettava  toiminnan läpinäkyvyyden lisäämisessä, sillä urheiluväki ei halua  enää lukea huonosta ja löysästä taloudenpidosta.

Ensi talven Lahden pohjoismaisten  hiihtolajien MM-kisat ovat nousemassa suomalaisessa huippu-urheilussa  suunta-antaviksi. Vuonna 2018 pidetään –siis 1,5 vuoden päästä – seuraavat talviolympiakisat Etelä-Korean PyeongChangissa. Joko silloin huippu-urheilun muutos työryhmän  vision ja strategian tavoitteet  alkavat  näkyä -kuusi vuotta raportin julkistamisen jälkeen ?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Kuunkahan monta poliittista suojatyöpaikkaa urheilurahoilla ylläpidetäänkään?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Miksikö jääkiekko? No siksi että se on ainoa urheilulaji Suomessa, jossa vähänkin taitavalla yksilöllä on realistiset taloudellisen toimeentulon mahdollisuudet. Jos ei nyt NHL, niin joku muu mestaruusliiga.

Eikös Suomen tulevaa mitalimenestystä kannattaisi kysyä vedonlyöntitoimistoilta. Heidän duuninsahan on ottaa selvää veikkauksen kohteen menestymisen todennäköisyyksiä ja siihen vaikuttavien tekijöiden suhteellisuuksia.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Suomiliikunta on jaettava kahteen osaan, siis kahteen.

1. Harraste, eli kuntoliikkujat. Kokoikäinen liilkuntamuoto, josta voi jopa siirtyä osio 2:teen. Tämä osio 1. on muoto, jota voidaan tukea verovaroin, mutta myös koululiikuntana ja yritysten henkilökunnan aktiiviliikuntana.

2.Kilpa-, eli ammattiurheilijat. Jätän jääkiekon ja jalkapallon pohdinnan, koska ne polkevat jo omia uriaan pitkin.
Yleisurheilun puolella on syytä harkita esimerkiksi urheilijapooleja, tai paremminkin yritysmuotoisia yhteenliittymiä.
Voidan esimerkin valossa perustaa vaikka 10 keskimatkanjuoksijan yritys. Yrityksellä on tj/ manageri ja urhelijoiden tarvitsema valmentaja/ kuntohenkilöstö. Yritys myy tuotteitaan (huippujuoksijoita, valmennusta, fysiota, mainontaa ja johtamistietoa) kaikilla markkinoilla. Sama voidaan toteutta muissakin urheiluilajeissa. Toimii varmasti. Toisilla tuottaa paremmin ja toisilla takaa toimeentulon. Verovaroja ei tähän tarvita, eikä myöskään anneta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Pienenä maana kaikki mitalit ovat arvomitaleita! Jopa pistesijat tuovat mainetta ja kunniaa.
Suomalaisilla on enemmän tapana pettyä voitoistaan muutenkin, joten suosittelen, että kannattaa kilpailuissa juhlia kaikkea menestystä, jopa sitäkin, kun voittaa itsensä ja saavuttaa hieman paremman tuloksen. Voittoja syntyy kuin huomaamatta, kun ei tee niitä hampaat kiristäen vaan rennosti ja hyvällä mielellä.

Tsemppiä urheilulle!

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Kaikella kunnioituksella mutta kuka muistaa kymmenen vuoden päästä pistesijoille sijoittuneita?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Suomen urheilun ongelmat johtuvat suomalaisuudesta. Konttinen nosti esiin tärkeän seikan: rahan. Kun jääkiekkoilijalla on mahdollisuus kunnollisiin tienesteihin, motivaatiotakin löytyy.
Ongelmaksi muodostuu suomalainen ay-väeltä tuttu perusasenne: kaikkien on saatava yhtä paljon, sama työ, sama palkka. Ja korotusten pitää tulla samoilla säännöillä kaikille.

Urheilussakin pyritään siihen, että joukkueen jokaiselle jäsenelle maksettaisiin, jos ei täsmälleen samaa summaa niin, edes jotain. Ja kun tämä "edes jotain" asetetaan niin korkeaksi, ettei huipuillekaan voida maksaa kuin se sama, "edes jotain".

Niin työelämässä kuin urheilussakin sama palkka antaa luvan lepsuilla. Eihän ahkeruutta ja hyvää työtulosta yrityskään voi arvottaa, kun ay-väki vastustaa yksilöllisiin ansioihin perustuvia lisiä. Lisät on annettava kaikille, esimerkiksi palvelusvuosiin sidottuina.

Urheilussa suomalainen toiminta synnyttää virkamiesurheilijoita. Systeemissämme todelliset tähdet, superlupaukset, jäävät myös virkamiestasolle. Jääkiekko on piristävä poikkeus, siellä supertähdillä on todellinen maali, jättitulot. Maalia ei tosin voi tavoittaa sielläkään pelaamalla Suomessa. Tosin ammattilaissarja on Suomessakin synnyttänyt oikean palkkaepätasa-arvon. Ilman palkkaepätasa-arvoa ei urheilu tule koskaan nousemaan. Eikä suomalainen tuottavuus.

Jos haluamme jatkossa pärjätä, lopetetaan maksamasta valmennusrahaa kaikille. Maksetaan vain niille, joita joukkue tarvitsee menestyäkseen, huipuille. Kyllä niille vapautuville kolmoskentän topparipaikoille täyttömiehiä löytyy. Paikoista käydään kilpailua. Ei niistä maksaa tarvitse.