SJPHKI Suomen sinivalkoisten värien puolesta

Finnkampen jätti Suomen ja Ruotsin yleisurheilulle suuret haasteet

  • Finnkampen jätti Suomen ja Ruotsin  yleisurheilulle suuret haasteet

Viime viikonvaihteessa käyty perinteinen Suomi- Ruotsi yleisurheilumaaottelu jätti molempien maiden yleisurheilun tulevaisuudelle kovat haasteet. Tasollisesti maaottelu ei noussut tulostasoltaan kovin korkealle. Kansainvälisesti kovimmat tulokset tehtiin miesten keihäänheitossa ( Tero Pitkämäki 86.86  ja Antti  Ruuskanen 85.67)  ja  pituushypyssä (Michel Tornéus 814). 

Mutta tosiasia on, että molemmat maat Suomi ja Ruotsin ovat viime vuosina entisestään jääneet maailman kärjen kehityksestä. Ruotsin  yleisurheilu lopahti, kun vuoden kahden sisällä lopetti useita maailmantähtiä (Christian Olsson, Stefan Holm, Susanna Kallur, Kajsa Bergqvist ja nyt viimeksi Carolina Klüft). Tällä hetkellä Ruotsin yleisurheilulla ei maailman kärjen tasolla montakaan yleisurheilijaa, tosiasiassa vain pituushyppääjä Michel Tornéus (Helsingin EM-kisojen pronssimitalihyppääjä ja Lontoon olympiakisojen neljäs). Eurooppalaisella kärkitasolla ovat  naisten lajeissa Moa Hjelmer (400 m)  ja Emma Green Tregaro (korkeushyppy) sekä maratonjuoksija Isabellah Andersson.

Suomella ehdottomalla maailman kärjen tasolla ovat vain  keihäänheittäjät (Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen, Ari Mannio ja Lassi Etelätalo). Pituushyppääjämme (Roni Ollikainen, Tommi Evilä, Eero Haapala, Mikko Kivinen)  ovat eurooppalaisella kärkitasolla, mutteivät vielä  ihan välittömällä maailman kärjen tasolla, vaikka tasollisesti pituushyppy on noussut tänä vuonna. Naisten puolella on Suomella useita  urheilijoita nousemassa eurooppalaiselle kärkitasolle (mm. Hanna-Maari Latvala , Sandra Eriksson, Karin Storbacka, Oona Kettunen jne). Myös miesten puolella on useita nuoria 1990-luvulla syntyneitä lupauksia monissa lajeissa nousemassa ainakin eurooppalaiselle kärkitasolle.

Haasteita  riittää jatkossa  molempien maiden Suomen ja Ruotsin yleisurheilun tason nostamiselle, sillä tähdet vaikuttavat myös maaottelun kiinnostukseen suuren yleisön silmissä. Molempien maiden kauden kärkitilastojen perusteella  voidaan sanoa, että Ruotsilla on maahanmuuttotaustaisia urheilijoita paljon Suomea enemmän tilastojen kärkipaikoilla. Edustusoikeutta  maaotteluihin ja arvokisoihin  ei vielä kaikilla Ruotsin maahanmuuttotaustaisilla ole, mutta oletan tilanteen muuttuvan muutaman vuoden sisällä.

 Edustusoikeussäännökset  on pohjoismaiden kesken  sovittu erikseen  ja arvokisoissa noudatetaan IAAF:n sääntöjä. Tietenkään molempien maiden yleisurheilutason nostamista ei voida perustaa maahanmuuttotaustaisten urheilijoiden varaan, vaan kysymys kauttaaltaan pitkäjänteisestä  toimintastrategiasta harjoittelu- ja valmennusolosuhteineen yleisurheilun aseman turvaamisessa  ja sitä kautta lajin  harrastuksesta  sekä taloudellisista resursseista molemmissa maissa.

Talouden osalta on molempien maiden yleisurheilun päälle noussut synkkiä pilviä. Viime viikonvaihteen maaottelu oli  täysi fiasko Ruotsin yleisurheiluliitolle . Katsojia oli yhteensä kahtena päivänä n. 15-17 000, kun Helsingissä vuosi sitten oli yhteensä n. 54 000 katsojaa.  Myös Ruotsin media valtiollista SVT:tä lukuun ottamatta jätti yllättävän vähälle huomiolle koko maaottelun. Samaan aikaan useita Ruotsin yleisurheilun pääsponsoreita sanoi jatkosopimuksensa irti. Suomessa urheiluliittoa rasittaa  kesäkuun EM-kisojen  miljoonaluokan tappiot ja totta kai kasvavat haasteet  riittävän rahoituksen varmistaminen tuleviksi vuosiksi.

Taloushaasteita  itse yleisurheilun tason lisäksi siis  riittää  molempien maiden yleisurheiluliitoille samaan aikaan, kun joukkuelajit molemmissa maissa vievät harrastajia ja sponsoreita. Nyt syyskuussa työnsä aloittanut SUL:n uusi toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä joutuu heti ensi töikseen pohtimaan liiton talouden tilaa ja kehitystä luottamusmiesjohdon kanssa. Yleisurheilu  on Suomen kansallisurheilua, joten sen suhteen ei ole epäselvyyttä, etteikö kansan tukea lajilla ole. Menestystä toki vaaditaan, välillä toki vähän liikaakin.

Suomen urheiluliitolla on marraskuussa edessään myös uuden puheenjohtajan valinta Antti Pihlakosken  jälkeen.  Ketään  vahvaa seuraajaehdokasnimeä ei ole ollut esillä julkisuudessa. Suomen urheilun järjestöjohdossa on tulossa muitakin muutoksia ja vaihdoksia, josta jo aiemmin kirjoitin tammikuun Vapaavuoron/urheilu blogissani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset